Erään libertaarin Facebook-seinällä oli yllä oleva kuva. Kuten tavallista libertaareille kuva oli tarkoitettu retoriseksi kysymykseksi toisille libertaareille, koska tottahan ihmiset luonnostaan hylkäävät väkivallan ja kunnioittavat toisten omaisuutta. Väkivallattomuuden periaate on libertaareille tärkeä.
Minulle konservatiivina on aika selvää, että suurin osa ihmisistä sisäistää yleensä yhteisön arvot, ja jos yhteisön arvo sattuu olemaan muiden omaisuuden kunnioittaminen, suurin osa ihmisistä sitten noudattaa normia, jonka mukaan toisen omaisuutta ei saa ottaa haltuun.
Omaisuuden kunnioittamisen normi ei kuitenkaan ole syntynyt siksi, että se on jollain lailla luonnollinen tai oikea, vaan siksi että omaisuuden käsite on stabilisoitunut maatalousyhteiskuntaan siirryttäessä eräänlaisen evolutiivisen dynamiikan tuloksena.
Omaisuuden kunnioittamisen normi on kuitenkin varsin labiili pitkällä tähtäimellä. Se ei perustu mihinkään ihmisen luontaiseen muiden omaisuuden kunnioittamiseen. Mikäli esimerkiksi maatalousyhteiskunnassa maaomaisuus kasautuu pienen vähemmistön käsiin, köyhälistö ei koe maaomaisuuden kunnioittamista miksikään universaaliksi normiksi. Normia voidaankin sitten ylläpitää korkeintaan eliitin väkivaltakoneistolla.
Tämä ei ole ristiriiidassa sen kanssa, että yhteisön normit sisäistetään. Yhteisö vain jakaantuu kahtia - köyhälistöksi ja eliitiksi - ja a) köyhälistö hylkää eliitin arvomaailman ja normit tai vaihtoehtoisesti b) köyhälistö hylkää eliitin oikeuden maahan. Köyhälistö voi siis toimia kahdella tavalla: a) hylätä omaisuuden käsitteen kokonaan tai b) todennäköisemmin demonisoida eliitin riistäjiksi ja vaatia maareformia, jossa riistäjien maat otetaan pois niiltä "joille maa ei oikeutetusti kuulu". Jälkimmäisellä tavalla toimittiin esimerkiksi Baltiassa, jossa saksalais-aateliston maat jaettiin Vapaussodan veteraaneille. Maaomaisuutta kunnioitetaan edelleen, mutta oikeus maahan on vain sisäryhmällä.
Muissakaan asioissa kuin omaisuuden kunnioittamisessa vallitseva normi ei ole kovin stabiili. Mikäli normien rikkojia ei millään lailla rangaista valtion tai yhteisön moralistien taholta, normi joka ei hyödytä kaikkia, voi murtua. Moralismi on samantyyppinen ilmiö kuin rahan ahneus. Se ei itsessään välttämättä ole mitenkään kivaa, mutta voi johtaa tehokkaaseen tulokseen. Lähiympäristöni esimerkki oli se, miten Vantaanjoen kaljakellunnan roskaantumisongelma ratkesi ainakin osittain, kun mediassa ja sosiaalisessa mediassa moralisoitiin rantojen roskaamista, minkä jälkeen tapahtuman järjestäjät yhdessä kaupungin kanssa järjestivät roskien keruun - ja toisaalta osallistujien asenteisiin vaikutettiin onnistuneesti. Roskaaminen väheni ja roskien keruu tehostui.
Moralisoinnista ei kuitenkaan ole hyötyä, ellei normeja ole millään lailla sisäistetty. Tai vaikka normi periaatteessa hyväksyttäisiin, jos moralisoija koetaan oman yhteisön ulkopuoliseksi, moralisoijalle vain nauretaan ja moralisoijan pilkkaamisesta tulee kunnia-asia. Sen sijaan että yhteisö olisi jakaantunut köyhälistöön ja eliittiin, nykyajan yhteisö voi jakautua vaikkapa eri sukupolviin.
