sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

Uskonnollisuus ja USA

Markku laittoi mielenkiintoisen linkin uskonnollisuuden ja kansakunnan köyhyyden riippuvuudesta.

Korrelaatio kansakunnann uskonnollisuuden ja bruttokansantuotteen välillä on selkeän negatiivinen. Regressiokäyrä on siis aleneva, kun x-koordinaatti on BKT ja y-koordinaatti uskonnollisuus. Merkittävin outlier on USA.
USA:ssa uskonnollisuus on paljon regressiokäyrän yläpuolella.

Eurooppalaisten tyyppiselitys amerikkalaisten uskonnollisuudelle on se, että jenkit ovat typeriä. Ohitan "argumentin" tässä.

Hedelmällisempää on minusta miettiä amerikkalaisten uskonnollisuuden (ulkois)vaikutuksia amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Siis esimerkiksi sitä mikä Amerikassa eroaa Euroopasta mahdollisesti juuri suuremman uskonnollisuuden takia.

Tiedemies totesi muutama päivä sitten, että hän pitää mahdollisena että uskonnolla on positiivisia ulkoisvaikutuksia.

Monet uskontotieteilijät ja antropologit - kuten Richard Sosis - väittävät, että uskonnolliset rituaalit vahvistavat ihmisten välistä luottamusta ja parantavat näin julkishyödykkeiden tuottamisen edellytyksiä ja ehkäisevät vapaamatkustamista.

Olen monien ihmisten kanssa keskusteltuani saanut sen kuvan, että amerikkalaiset osallistuvat eurooppalaisia hyvin paljon useammin julkishyödykkeiden vapaaehtoiseen tuottamiseen. Amerikkalaiset osallistuvat laajasti esimerkiksi kirkkojen tai maallisten organisaatioiden organisoimaan ruuan jakoon asunnottomille. Vanhemmat toimivat vapaaehtoisesti kouluavustajina lastensa luokissa. Ero Eurooppaan on huutava. Esimerkiksi Pohjoismaissa vapaaehtoistoiminta, joka aikoinaan täälläkin oli vilkasta, on koko ajan hiipumassa. Kaikki köyhäinhoito on esimerkiksi jäänyt valtion kontolle.

Hyvinvointiyhteiskunta perustuu vastikkeettomalle köyhäinavulle, mikä lienee äärimmäisen passivoivaa. Hyvinvointiyhteiskunta onkin käsittäkseni nopeasti rapautumassa siinä mielessä että samalla rahalla saadaan yhä vähemmän palveluita. Hyvinvointiyhteiskunta myös passivoidessaan avunsaajia lisää koko ajan avun tarvetta. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan rapautuessa mikään ei korvaa sitä.

Professori Eskolan mukaan hyvinvointiyhteiskunta on ulkoistaessaan hoivan yhteiskunnalle luonut vain itsestään kiinnostuneen ihmisen, joka delegoi lähimmäisistä huolehtimisen valtiolle. Veltto ja lasten synnyttämistä välttävä eurooppalainen on synnyttänyt taantuvan Euroopan.

Amerikkalainen osittain vapaaehtoiseen auttamiseen perustuva hyvinvointiyhteiskunta on ilmeisesti tehokkaampaa. Auttaminen ei useinkaan ole vastikkeetonta vaan autettavan edellytetään parantavan elämäntapansa, ottavan Kristuksen sydämeensä ja ryhtyvän ottamaan vastuu omasta elämästään.

Olisi mielenkiintoista kuulla paljonko esittämälleni hypoteesille on todellista tukea tai vaihtoehtoisesti onko olemassa tutkimuksia jotka falsifioisivat hypoteesini.

Kävin lauantaina toisen kerran eläissäni Malmin sairaalan poliklinikalla, jossa seurailin poliklinikan elämää. Lukuisia olivat ne ilmeisesti alkoholisoituneet ja yhteiskunnan tuella elävät ihmiset, jotka komensivat hoitohenkilökuntaa ja valittivat saamastaan vastikkeetomasta palvelusta. Näitten ihmisten öykkärimäisyys oli sitä tasoa, että englantilainen yläluokkakin jää melkein toiseksi. Hoitohenkilökunta on alistettu ja nöyryytetty näitten ihmisten lakeijoiksi aivan kuin hovimestarit ja palvelusväki on alistettu englantilaiselle yläluokalle. Haava, jonka nämä ammatti-ihmiset saavat sieluunsa, on varmaan samaa luokkaa kuin Karamazovin veljeksien kuvaamalla lakeijalla.
Lähetä kommentti